Elämäni maksaa 28 300 € vuodessa

Vuosi on pikku hiljaa tulossa päätökseen ja kulutusseurantani viimeistelemässä ensimmäisen täyden vuoden. Katsotaanpa, mistä kulut muodostuivat.

Eniten kuluja syntyy asumisesta

Asumiseen menee noin 720 € (ml. sähkö, vastike, vakuutus ja jopa lainan lyhennykset). Omistusasumisen kustannukset todella usein lasketaan väärin, sillä vaihtoehtoiskustannuksia harvoin otetaan huomioon. Ajatellaan, että kuluja ovat oikeasti vain korot, vastike, sähkö ja vakuutus - asunnon lyhennykset maksetaan vain itselleen eivätkä ole siten kulu. Mutta onko todella näin? Kodissani makaa lähes 80 000 euroa, jotka eivät tuota mitään. Jos tälle voisi saada esimerkiksi 7% vuosituoton (jos asuisin vuokralla), on kustannus makuuttamiselle lähes 470 € kuukaudessa - suurin piirtein tämänhetkisen lyhennykseni verran. Toistaiseksi oikaisen niin, että lasken vain lyhennykset kuluiksi, mutta myöhemmin täytyy menetetyn tuoton kustannuslasku tehdä samalla tuotto-odotuksella, jonka odotan omista sijoituksistani. Tämä tervehdyttää samalla omia poskettoman korkeita tuotto-toiveitani :). Mikäli vertaatte aikaisempiin kuukausikululaskelmiini, olin jättänyt niistä asunnon lyhennykset pois.

Suorat matkustuskulut (lentoliput, majoitukset, auton vuokraukset jne.) muodostavat lähes 400 € kuukausikuluistani. Nämä jakautuvat varsin epätasaisesti eri kuukausille, toisinaan lähes 1000 €, toisinaan lähes 0.

Yllättävästi ravintoloihin kulutin yli 200 € kuukaudessa. Tämä selittyy osittain sillä, että matkustellessa syödään ravintoloissa. Siitä huolimatta tuo on selkeästi suurempi summa, kuin mihin olin alunperin varautunut. Kun siihen lisää vielä lounaan 130 € sekä ruokaostokset 130 €, kertyy syömiselle yhteensä 460 € kuukaudessa. Vaikka tämä on suuri summa, niin eihän se toisaalta ole kuin hieman yli 15 euroa päivältä.

Seuraavaksi järjestyksessä ovat palvelut sekä autoilu, joihin menee noin 160 € kuukaudessa kumpaankin. Palveluihin kuuluu muun muassa joukkoliikenne, taksit, tietoliikenneyhteydet, parturit ynnä muut sekalaiset palvelut. Näihin voi vaikuttaa kilpailuttamalla sekä käyttöä vähentämällä. Autoilussa merkittävimmät kustannukset liittyvät suoraan omistamiseen (arvon aleneminen ja vakuutus), joten jos säästää haluaa, kannattaisi vaihtaa halvempaan autoon.

Ostoksiin sekä harrastuksiin käytän vain hieman yli 100 € kuussa kumpaankin ja loput pienempiin asioihin.

Taloudellisen riippumattomuuden taso

Kaikki kulut eivät ole samanarvoisia. Jossain on esimerkiksi asuttava, mutta kuinka paljon asuminen kustantaa? Toiselle tuhat euroa pelkästään asumiseen on aivan posketon summa, sillä kyllä soluasunnossa oikeasti pärjää jo puolella siitä, ja toiselle se on kipurajalla, sillä on totuttu leveämpään tyyliin.

Tony Robbinsin kirjaan "Raha - peli haltuun" on viitattu rahablogeissa useasti (esim. Varallisuusakatemia, Matkalla vaurauteen, Tiia Konttinen). Yksinkertaistettuna kuluni voidaan jakaa tällä hetkellä kolmeen luokkaan:

1. Taloudellinen turva, eli perustarpeet
2. Taloudellinen elinvoima, eli mielekäs arki
3. Taloudellinen riippumattomuus, kattaen myös nykyisen luksuksen

Jos jaan kuluni näiden asioiden suhteen ja verrataan realistiseen passiiviseen tuloon verojen jälkeen, näyttää tilanne kutakuinkin seuraavanlaiselta:

Ulkokaarella on jaettu kulut taloudellisen riippumattomuuden tasojen mukaan. Sisäkaarella on tummansinisellä kohtuullinen keskimääräinen passiivinen tulo-odotus, ja vaaleanharmaalla nykyinen korkeariskinen taso. Tällä hetkellä jo siis taloudellinen turva sekä elinvoima lähes kokonaan täyttyvät, mutta suuri merkitys on suurella korkeariskisellä vertaislainapainolla. Näin ollen on ehkä realistisempaa odottaa, että oikeasti ollaan vasta puolessa välissä keltaista, taloudellisen elinvoiman, aluetta.

Säästöprosenttini on noin 36%

Kun nettotuloista vähentää kulut, jää jäljelle noin 36%. Tämä luonnollisesti jää säästöön. Taloudellisen riippumattomuuden laskurillani riippumattomaksi päästään hieman oletuksista ja turvamarginaaleista riippuen viidestä kymmenen vuoden aikana. Säästöprosentissa olen huomioinut asuntolainen lyhennykset säästämispuolelle, mutta asuntoon sidotun pääoman menetetyn tuoton kulupuolelle. Miljoonaan on matkaa sen verran paljon, että 40-vuotispäivänäni ei varmasti tule tapahtumaan.

Tie helpottuu jatkuvasti

Matka nollasta tähän pisteeseen on kestänyt melkein kymmenen vuotta. Alussa säästöjen ollessa pienet eivät passiiviset tulot juuri auta lisäsäästöissä. Jo nyt passiiviset tulot ylittävät ansiotuloista säästöön jäävät rahat, eli matka taittuu jatkossa yli tuplanopeudella lähtöön nähden. Jos kasassa on nyt konservatiivisesti vaikka puolet, pitäisi puuttuvaan puoleen kulua tuplanopeudella enää viisi vuotta. 

Jes!