Kumpa aina olisi heinäkuu. Paitsi tuo tämänvuotinen. On se mukavaa, kun passiivista tuloa tulee lomallakin. Vaikka työelämässä tiukasti porskutetaankin, on mukava ajatella minkä verran nykyiset passiiviset tuloni kattaisivat menoistani. Tehdäänpä taas tarkistus kulutuspiirakkaan, joka ei kamalasti ole edellisestä muuttunut. Harrastuskulut ovat ennakoidusti hieman tasoittuneet.
Yhden ison asian olen tästä kulujenseurannasta oppinut: satunnaisilla kuluilla on ratkaiseva merkitys kokonaisuuteen. Pelkät ravintolakuluni vaihtelevat kuukausittain 40 eurosta kolmeensataan. Harrastuskuluni saattavat yhtenä kuukautena olla 20€ ja toisena 1000€. Matkustuskustannukset ovat yli neljäsosa kaikesta kulutuksestani. Ostelen yleensä vähän asioita, mutta joskus livahtaa 1000 € elektroniikkaan. Maksan erinäköisistä palveluista yleensä 70€, ja välillä lähes 400. Ja niin edelleen.
Eli menot ovat todella vaihtelevia ja vaihtelevilla menoilla on valtava vaikutus kokonaiskulutukseen. Siksi onkin itselleni ollut äärimmäisen arvokasta tehdä kuluseurantaa, jotta en elä harhaluulossa, että kulutukseni ovat pääsääntöisesti pienet ja satunnaisilla menoilla ei ole merkitystä.
Tähän törmään melko usein vastaavissa blogeissakin: päivitellään sitä, että jokin satunnainen kulu heittää budjetin vinoon, niinkuin se olisi sen satunnaisen kulun vika. Ja voivotellaan sitä, miten omalle kohdalle tulee niitä satunnaisia kuluja, kuin huonon onnenkantamoisen kautta.
Olen aiemminkin maininnut, että jopa 1800 euron kuukausikuluissa pysyminen olisi saavutus. Nyt näyttää kovasti siltä, että tuohon ei välttämättä päästä. Suurin syy on matkustaminen. Elän kyllä muutenkin leveästi juuri mistään tinkimättä.
Jos tähän nykykulutukseen lisätään vielä viitisensataa asuntolainan lyhennystä, ollaan niissä luvuissa, joita tarvitsen kaikkien menojeni kattamiseen, noin 2350 €. Jos esimerkiksi 500 000 € pääomalle saisi 8% tuoton, ja siitä maksaa 30% pääomaveroa, on nettotuloa kuukaudessa 2333€. Vaikka tavoite on miljoona, on hyvä etappi jo puolikaskin siitä, jolla hyvinä vuosina kattaa kivasti kaikki tarvittava. Mutta vain hyvinä vuosina. Huonoina vuosina söisi kuormaa.
Eli samaan päädyn jälleen: puoli miljoonaa on henkinen etappi, mutta vasta lähempänä miljoonalla alkaa kattamaan nykyisen elintason riittävällä turvamarginaaleilla.
Nyt porskutetaan tuossa 317 000 paikkeilla. Puoli miljoonaa tulee saavutettua ehkä vuoden 2020 aikana, mutta miljoonaan menee vielä toiset viisi vuotta. Todennäköisesti tämä suunitelma menee vielä uusiksi moneen kertaan tulevan 8 vuoden aikana. Ei se mitään.
Hyvä tahti sinulla näyttää olevan ja tuo puoli miljoonaa on merkittävä tavoite jonka saavutettuaan voi hyvin pysähtyä ja miettiä jatkoa. Hyvin olet pysynyt asettamassasi tahdissa kohti määränpäätä joten ei muuta kuin samalla mallilla eteenpäin.
VastaaPoistaOlen itse aikeissa jatkossa luokitella menoni periaatteella onko kyseessä tarpeesta vaiko vain halusta johonkin asiaan/tavaraan. Kiinnostavaa on nähdä millä suhteella omat menot asettuvat tämän luokittelun mukaan.
Tätä ajattelumallia (need vs want) opetetaankin nykyisin jo koululaisille muutamissa maissa (en tiedä miten Suomessa) mitä pidän hyvänä. Kumpa vielä oman talouden hoitoa ja miksei myös sijoittamistakin opetettaisiin kouluissa niin saisivat tulevaisuuden toivot hyvät eväät aikuisuuteen.
Leveästi voi toki elää kunhan oman talouden pitää tasapainossa ettei ensimmäinen ylimääräinen kuluerä kaada taloutta.